Nimittäin ompelin elämäni ensimmäisen t-paidan Milka rakkaalle. Koko 104 cm ja ohje Ottobre 3/2011.
Kuosina on aivan ihana apina-trikoota. Resorit ompelin niin, ettei sauma näy, vaan on piilossa.
Kyllähän nuo saumat kiemurtelee välillä, mutta kelpaa minulle. Ja ompelukoneessani, vaikka kuinka hiljaisen "lähdön" yritän tehdä, ni ottaa ihan mahdottoman spurtin.
Mutta tämä olotila, kun sain paidan valmiiksi. Se onnistumisen tunne. Tuntuu niin ihmeelliseltä, että osasin :). En nimittäin uskonut.
Tänään alkoi lapsivapaa viikonloppu. Olen vain ja mietin, että mitä seuraavaksi ompelisin.
Mikä harmittaa.. tänään piti kesävaihdon paketti postittaa, jonka muistin, kun itellan kuorma-auto ajoi vastaan. Klo oli jo 16.45, etten olisi ennättänyt hakea kotoa ja postittaa. Keskiviikkona olisi pitänyt jo postittaa. Hyvä minä :'(.
Voi että on tullut kiva paita söpöselle Milkalle.
VastaaPoistaSöpö paita pikkuisella. Minäkin olen viime aikoina ommellut, vihdoin sain ompeluinnosta kiinni.
VastaaPoistaIhana paita:)
VastaaPoistaHyvä hyvä! Mulla saattais tulla enempi hukkapaloja ku onnistuneita yrityksiä. Miehen housujenlahkeiden lyhentäminenkin meinasi ottaa miusta niskalenkin mutta selatin ne loppujen lopuksi. Eikä ollu ees kovin montaa kymmentä senttiä pituus eroa. :)
VastaaPoistaHienoa!!
VastaaPoistasiitä se lähtee..
paita on todella hieno;)
Ihana paita!
VastaaPoistaenkulin käsityöt: Kiitos! <3
VastaaPoistaNeule-Kirppu: Kiitos. Itsellä näköjään alkaa tämä ompeluinnostus nostamaan ihan kunnolla päätään, vaikka tosiaan vielä opettelen..
Lila: Kiitos!
Villahiiri: Hih, no harjoittelemallahan sitä oppii ;)
jansku: Kiitos!
Kerttu: Kiitos! ja neidille on kelvannut. Ei halua riisua poikkeen :O
Practise a bit and soon you sew like a true professional.
VastaaPoista